Tapasin tänään kaksi vanhaa ystävääni. Toisen kanssa taaplattiin yhdessä kouluun ekaluokasta lähtien, toisen kanssa ystävyys alkoi yläasteella. Yhdessä jaettiin teini-iän ja aikuistumisen ilot ja surut. Perheiden perustaminen, vaihtelevat elämäntilanteet ja fyysinen välimatka harvensivat vuosiksi yhteydenpitoa, kunnes viime keväänä tavattiin pitkästä aikaa oikein kunnolla. Samalla myös päätimme, että jatkossa pidetään yhteyttä tasaisin väliajoin.
Kahvittelun lomassa vaihdoimme tänään kuulumiset ja totesimme, että tänä talvena olemme kaikki kolme kutoneet urakalla villasukkia. Lapsuudenystävänikin, joka ei ole aiemmin kutomisesta innostunut, oli tarttunut puikkoihin. Mahtavaa! Toinen ystävistäni oli puolestaan kutonut meille molemmille villasukat. Nämä ystävänpäivälahjat saimme jo etukäteen. Vaikka itse kudonkin niin voi kuinka ihana on saada lahjaksi toisen kutomat sukat! Etenkin, kun tietää kutojan liittäneen mukaan lämpimiä ajatuksia:)
Ystävänpäivälahjasukat |
Viikonlopun aikana inventoin myös kangaspalojani. Jemmassa olevat keväisemmät kankaat alkavat kummasti viehättää silmää ja suunnitelmat kangastilkuille ovat muotoutumassa. Samalla tutkailin vaatekaappiani ja kaikki tummimmat ( = mustat) vaatekappaleet siirtyivät yläkaappiin. Talven keskellä kevättä rinnassa? Ei yhtään hassumpi tunne:)