Marras17

Marras17

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

YSTÄVIÄ JA VILLASUKKIA

Tapasin tänään kaksi vanhaa ystävääni. Toisen kanssa taaplattiin yhdessä kouluun ekaluokasta lähtien, toisen kanssa ystävyys alkoi yläasteella. Yhdessä jaettiin teini-iän ja aikuistumisen ilot ja surut.  Perheiden perustaminen, vaihtelevat elämäntilanteet ja fyysinen välimatka harvensivat vuosiksi yhteydenpitoa, kunnes viime keväänä tavattiin pitkästä aikaa oikein kunnolla. Samalla myös päätimme, että jatkossa pidetään yhteyttä tasaisin väliajoin.

Kahvittelun lomassa vaihdoimme tänään kuulumiset ja totesimme, että tänä talvena olemme kaikki kolme kutoneet urakalla villasukkia. Lapsuudenystävänikin, joka ei ole aiemmin kutomisesta innostunut, oli tarttunut puikkoihin. Mahtavaa! Toinen ystävistäni oli puolestaan kutonut meille molemmille villasukat. Nämä ystävänpäivälahjat saimme jo etukäteen. Vaikka itse kudonkin niin voi kuinka ihana on saada lahjaksi toisen kutomat sukat!  Etenkin, kun tietää kutojan liittäneen mukaan lämpimiä ajatuksia:)

Ystävänpäivälahjasukat
Parasta aikaa minulla on meneillään "piirakkasukat", kuten ohje on nimetty Novitan- sukkalehdessä. Miesten sukkien jälkeen on oikein virkistävää kutoa naisellista pitsisukkaa. Yhdet ovat jo valmiina.



Viikonlopun aikana inventoin myös kangaspalojani. Jemmassa olevat keväisemmät kankaat alkavat  kummasti viehättää silmää ja suunnitelmat kangastilkuille ovat muotoutumassa. Samalla tutkailin vaatekaappiani ja kaikki tummimmat ( = mustat) vaatekappaleet siirtyivät  yläkaappiin. Talven keskellä kevättä rinnassa? Ei yhtään hassumpi tunne:)

perjantai 29. tammikuuta 2016

ARKISTEN ASIOIDEN KAUNEUS

Arjen touhujen ja rutiinien keskellä ei aina huomaa tavallisten, hyvinkin arkisten, asioiden kauneutta. Seuraavat kuvat tänään keittiöstä...










Pirtsakkaa perjantaita!

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

MAHTAVA MENOPELI

Edelliset kaksi talvea huristelin vanhalla, nastarenkain varustetulla, vaihteettomalla mummopyörällä. Hyvin palveli sekin pyörä oman aikansa. Aika raskas se oli näin jälkeen päin ajatellen polkea. Eron huomasi keväällä, kun teiden sulaessa siirryin vaihdepyörään. Tuntui, että matka meni siivillä talveen verrattuna.

Nyt on  hieman yli 1000km takana työmatkapyöräilyä fatbikella vaihtelevissa keleissä. Ja olen myyty tuolle menopelille!!! Talvipyöräily on saanut aivan uuden ulottuvuuden.


Kahdeksan kilometrin työmatkallani on vain pieni pätkä pyörätietä, suurin osa matkasta täytyy ajaa kylätien reunaa. Haja-asutus alueella ei ole itsestään selvää, että tiet on aurattu aamulla ennen seitsemää. Aiempina talvina on aina vähän stressannut, kuinka matka taittuu lumisella kelillä, töppyräisessä lumessa. Mutta ei huoleta enää! Aivan sama on, onko lunta tai jäätä niin pyörä jyrää tasaisen varmasti  ja vakaasti eteenpäin. Renkaat eivät lipsu, eivätkä liurua, huonollakaan kelillä.




No, olen minä yhden kerran talven aikana ottanut tuntumaa tien pintaan, kun maantie oli aivan peili jäällä eikä tiellä ollut hiekan hitustakaan. Vauhtia oli tuolloin vähän liikaa. Ja lähtihän se tämäkin ihmepyörä alta. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Viime viikon  pakkasilla meno oli välillä tosi kankeaa. Silloinkaan syy ei ollut pyörässä vaan ajajassa. -25-30 asteen pakkasessa hapen ottokyky oli koetuksella ja pyöräily sen vuoksi normaalia enemmän energiaa vievää. Kova pakkanen on oikeastaan ainoa sää, jolloin mennään mukavuusalueen ulkopuolella. Kaikkia muita säitä vastaan voi oikealla vaatetuksella suojautua hyvin. No, välillä on ehkä vain hyväksi kokeilla rajojaan...

Lopuksi vielä vertailun vuoksi kuva fatbikesta tavallisen pyörän rinnalla. Renkaan leveydessä on melkoinen ero. Voisi luulla, että pyörä on raskaskulkuinen ronskin ulkomuotonsa ja paksujen renkaidensa vuoksi. Mitä vielä! Rullaa tosi kevyesti menemään ja vaihteet vaihtuvat mutkattomasti.


"Läskillä" huristellaan kohti kevättä :)

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

ILOA ELÄMÄÄN!

Viikonvaihdetta vietettiin hyvien ystävien kanssa. Ja voi kuinka mukavaa taas olikaan!
Päivitettiin kuulumisia... Nautittiin hyvästä ruoasta ja juomasta...
Naurettiin poski-ja vatsalihaksemme kipeiksi...

Sanotaan, että "nauru pidentää ikää". Ainakin netistä googlettamalla löytyvien tutkimusten mukaan naurun terveyshyödyt ovat aikamoisia;

"Nauru lievittää stressiä". Tästä voi ehdottomasti olla samaa mieltä!
"Nauraessa palaa kaloreita". Kanadalaisen terveyslehden mukaan nauru nostaa syketta ja 10 minuutissa voi nauramalla polttaa jopa 40 kilokaloria. Eli ei siis haittaa yhtään vaikka herkuteltiin suklaisella jälkiruoalla:)
"Nauru puhdistaa keuhkoja". Nauraessa hengitetään ulos tehokkaammin. Likaista ilmaa virtaa ulos ja happirikasta sisään.
"Nauraminen treenaa vatsalihaksia". Lisäisin tähän, että myös poskilihaksia...

Nauru on siis kaiken kaikkiaan hyvä itsehoitolääke!!!

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! Pakkanenkin hellitti, joten nyt voi taas nauttia kunnolla myös ulkoilusta lauhassa talvisäässä.




keskiviikko 20. tammikuuta 2016


PUUTARHAN TAMMIKUU








Nämä kuvat ovat viime vuoden tammikuulta. Lunta oli aika paljon tähän vuoteen verrattuna. Toki talvea on vielä jäljellä ja lunta ehtii sataa moneen kertaan ennen keväään tuloa.
Pakkanen on sen sijaan paukutellut nurkissa viime päivät aika kipakasti. Kun mittarin lukemat ylittävät reilusti -20 astetta ja lisänä on vielä napakka viima niin ulkoilu ei enään ole niin miellyttävä kokemus. Semmoiset -10-15 astetta olisivat oikein sopivaa talvikeliä, jos saa toivoa....

Päivä on kuitenkin jo pidentynyt! Kun tänään lähdin ajelemaan kotia kohti töistä klo 16 jälkeen niin ei olekaan enään säkkipimeää, kuten vielä kuukausi sitten. Aika kiva juttu vai mitä?

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

NIMIKOINTIA

Jauhot siemenet, hiutaleet, ym. leipomisessa tarvitsemani aineet ovat keittiön avohyllyillä lasipurkeissa. Leipoessa erilaisia jauholajeja sisältävät purkit meinaavat välillä mennä sekaisin ja pitkään on ollut aikeissa nimikoida purkit. Pienet asiat voivat tuottaa paljon iloa :), kuten tämä eilen hankkimani kohokirjoitin.


Vähän napsuttelua kirjoittimella...


... ja niin saivat purnukat nimikoinnit kylkiinsä!




Eipähän mene nyt " puurot ja vellit" sekaisin!

perjantai 15. tammikuuta 2016

KUKKIA JA HAAVEILUA

Kauppareissuilla mukaan tarttuvat tulppaanikimput ovat ensimmäinen merkki ajatusten siirtymisestä tulevaan kevääseen. Alkuvuodesta mieli tekee valkoisia tulppaaneja. Päivien pidentyessä ja valon lisääntyessa vaaleanpunaiset ja liilat tulppaanit viehättävät pastillisine väreineen kuin merkkinä tulevasta keväästä. Pääsiäisen aikaan ovat vuorossa keltaiset tulppaanit.





 Joulun amarylliksistä on vielä maljakossa pari kukintoa.




Viikolla posti toi Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelon. Säästelin tarkoituksella luettelon selaamista tähän vapaapäivään. Siinä kun menee yleensä aikaa..


Vaikka mitä kasvatettavaa taas olisi!
Luetteloa selatessa tuntuu, että haluaisi kokeilla yhtä ja toista aiempien jo hyviksi todettujen lajien lisäksi. Yleensä käy niin, että lista tilattavista siemenistä kasvaa ja kasvaa, kunnes on pakko ottaa järki käteen ja tehdä karsintaa. Varsinkin esikasvatusta vaativien taimien suhteen tulevat realiteetit vastaan. Valoisaa ikkunatilaa kun on rajallinen määrä ja etenkin koleana keväänä koti alkaa joiltakin osin muistuttaa viidakkoa ennen kuin taimet pystyy siirtämään kasvihuoneeseen. Mutta haaveillahan aina voi, vai mitä? Etenkin näin pakkaspäivänä.

Tästä alkaa puutarhapörriäisten vuosi! Mukavaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua:)




sunnuntai 10. tammikuuta 2016

VANHAN UUSI ELÄMÄ

Olen jemmannut muutaman käytöstä poistetun neuleen odottamaan tuunausta. Loppuviikon pakkaspäivinä neuleet saivat kuin saivatkin viimein uuden elämän tyynynpäällisinä.


Villapaidoista on käytetty etu- ja takakappaleet.


Kuvioneuleinen mieheni villapaita oli kovassa käytössä vuosia, kunnes vahingossa pesin sen liian kuumassa lämpötilassa... Sattuuhan sitä :)  100 % villapaita kutistui, vähän huopuikin, päätyi minun vaatekaappiini ja nyt tyynyä koristamaan. Suorat saumat ompelukoneella ja se on siinä.


Oranssi villaneule palveli myös vuosia. Neuleessa on osin mohairia. Hihoista tuli säärystimet, lämmittävät hyvin. Etu- ja takakappaleiden resoriosiin ompelin puiset napit hieman ilmettä antamaan.


Tämä tyyny on saksittu vanhasta neuletakistani. Hihat pois. Suoran mallista neuletta ei paljoa tarvinnut leikata etu- ja takakappaleiden yläosista. Vetoketjun jätin paikoilleen niin tyyny on helppo laittaa päällisen sisälle.


Kun kerran pääsin vauhtiin niin seuraava tyyny on väsätty omasta kitsahtaneesta neuleestani. Keskellä pätkä vanhaa kaulaliinaa.


Syksyllä blogissani vilahti Malibu- lenkkilangasta tekeillä ollut tyynynpäällinen. Isoilla puikoillakin kudottuna neuloksesta tuli aika paksu. Päädyin siihen, että vain tyynyn päälyosa on neuletta ja alaosaksi ompelin mustaa tekonahkaa. Näin alaosa on riittävän jämäkkä pitämään pörrötyynyn kuosissaan.



Vanhan hyödyntäminen on mukavaa puuhaa. Hyvälaatuiset, syystä tai toisesta käytöstä poistetut, neuleet kannattaa laittaa talteen. Samoin kaikki farkkukankaiset vaatteet sekä mokka- ja nahkavaatteet. Ompeluhuoneen hyllyssä on niitäkin odottamassa, sillä eihän koskaan tiedä milloin inspis iskee!
 

torstai 7. tammikuuta 2016

PAKKASPÄIVÄNÄ

Varhain aamulla mittari näytti - 30 astetta ja myhäilin tyytyväisenä saadessani jäädä viettämään lomapäivää kotiin. Oikein sopiva päivä lämmitellä uunia ja  myyrystellä koirien kanssa sisällä.
Sen verran pakollisilla ulkolenkeillä on Vilin ja Bennon kanssa käyty, että punaiset posket ja jäätyneet silmäripset ehdin saada jo pienellä metsälenkillä :)






Pakkaspäivänä maistuu mausteinen keitto. Kokeilin lehdessä ollutta mausteisen tomaatti- bataattikeiton ohjetta. Hyvää vielä seuraavanakin päivänä. Oikeastaan mausteiden maku tulee vielä paremmin esille lämmitettynä kuin aivan tuoreeltaan.



Vähän raejuustoa ja leipää kyytipojaksi niin taas jaksaa!

MAUSTEINEN TOMAATTIBATAATTIKEITTO

400    g  bataattia  ( yksi keskikokoinen bataatti)
1            punasipuli
1 rkl      öljyä
1 prk     säilyketomaatteja
8 dl       kasvis- tai kanalientä
½-1       kanelitankoa
1 tl        jauhettua inkivääriä
             suolaa
             ripaus mustapippuria
             loraus ruoanlaittokermaa

Kuori ja paloittele bataatti ja silppua sipuli. Kuumenna aineksia hetki öljyssä, lisää tomaatit, liemi ja mausteet. 
Anna keiton hautua ½ tuntia. 
Poista kanelitanko. Soseuta sileäksi. Lisää tarvittaessa lientä. 
Kuumenna keitto.